Tapasin hiljattain työpaikan ravintolassa tuttavan, joka kertoi lukeneensa edellisen blogitekstini. Tosi rohkaisevaa saada ihmiset kiinnostumaan ja keskustelemaan ketoilusta. Tuon keskustelun aikana hän mainitsi, että ”palaat kyllä vielä vanhaan” - tarkoittaen että ketoilu olisi väliaikaista ja jatkan kyllä hiilihydraattipainotteisen ruoan syömistä kunhan tämä ’vaihe’ menee ohi. Kommentti sai mietteliääksi.

Yksi suurimmista muutoksista mitä tapahtuu ketoadaptaation jälkeen, tai tapahtui ainakin itselle terveysvaikutusten lisäksi, on muutos suhtautumisessa ruokaan. Kun syödään virallisten ravitsemussuositusten mukaan hiilihydraattipainotteisesti, insuliini huolehtii säännöllisen epäsäännöllisesti (ruokailutottumusten mukaan) näläntunteen ylläpitämisestä ja energian varastoinnista. Kun olet ketoosissa ja adaptoitunut käyttämään rasvoja ravinnoksi, samanlaista näläntunnetta ei enää tule. Suu ei kostu ja vatsa ei vaadi välittömästi ravintoa.
Nälkä kyllä tulee ja ruoka maistuu silloin kun on nälkä, mutta koko prosessi muuttuu rauhallisemmaksi. Nälkä voi myös mennä ohi, koska elimistöstä löytyy rasvaa ravinnoksi. Välillä unohtaa syödä kokonaan. Mutta tämä vaatii että olet ketoadaptoitunut ja riittävän niukoilla hiilihydraateilla.

Kaiken tämän myötä, suhtautuminen ruokaan muuttuu totaalisesti. Matkan varrella - varsinkin ketoilun alussa tulee repsahduksia, vaikkei olisi sokerikoukussakaan. Itselle makean syönti ei ole koskaan ollut mikään iso juttu, joten oma aloitus sujui helposti. Mutta silti on muutaman kerran tullut syötyä kakkua juhlissa, roskaruokaa matkalla jne. Ja sitten kaduttaa. Ei siksi että söi hiilarimössöä, vaan koska siitä tulee todella huono olo. Itsellä erityisesti viljoista tulee oksettava, krapulankaltainen olo.
Kun tämän on kokenut muutaman kerran, ymmärtää ettei ole viisasta haikailla vanhaan, hiilarimössö jota kaupat ovat täynnä alkaa tuntua vastenmieliseltä. Ja samoin käy teollisesti tuotetuille elintarvikkeille. Kun on muutaman kuukauden syönyt pääsääntöisesti puhtaista yksinkertaisista raaka-aineista tehtyä ruokaa, makuaisti herkistyy ruoka-aineiden omille mauille. Teollisesti valmistettu ruoka maistuu sen jälkeen teolliselle - eikä se ole kovin hyvä maku.

Mielihaluja on toki ruokaan tullut. Joskus kaipaan riisiä, tai risottoa. Kesälomalla söin pariin otteeseen uusia perunoita. Enkä pitänyt muutenkaan niin tiukkaa linjaa lomalla. Mutta sen jälkeen palasin takaisin ketoiluun, eikä se ollut mikään ongelma. Mutta jos haluaa ketoilun hyödyt, ei voi vaihdella edestakaisin koko ajan. Ketoosissa täytyy olla suurin osa ajasta. Ketoosissa itselle on tullut uutena ruokaan liittyvänä haluna lihanhimo. Kaupassa tulee vietettyä huomattavasti enemmän aikaa lihahyllyn ja lihatiskin edessä. Makeiset eivät voisi vähempää kiinnostaa.

Joten vastauksena tähän toteamukseen vanhaan palaamisesta voin todeta; on se mahdollista ja varmasti välillä tulee syötyä ns. kiellettyjä. Mutta se on joko olosuhteiden pakosta, omaa tyhmyyttä, tai sitten painon ylläpitämiseksi joskus tulevaisudessa. Täysin hiilarimössöiseksi en usko ruokavalioni palaavan enää koskaan.