Olin viikonloppuna vapaa-ajan matkalla kotimaassa, pieni irtiotto arjen keskeltä toiseen ympäristöön.
Jostain syystä ajattelin tehdä samalla ihmiskokeen - mille kehossa tuntuu jos syön aivan ’normaalisti’ - hiilarimössöä toisin sanoen.

Perjantaina käyttäessäni auton pesussa, sain kaupan päälle levyn jotain uutta suklaata. Ajattelin että no maistetaan - viikonlopun aikana tulee syötyä kuitenkin muutakin ketoiluun sopimatonta. Ajoin auton pesuautomaattiin ja avasin suklaalevyn. Maistui todella makealle ja teolliselle. Makuaisti kun herkistyy erityisesti kaikelle luonnottomalle ketoilun jatkuessa pidempään.
Pari riviä syötyäni totesin, että eipä ole hääviä ja tuli vähän huono olo.

Kotiin päästyäni oloni huononi entisestään. Tulin kiukkuiseksi ja tunsin oloni surkeaksi. Jouduin jonkinlaisen verensokerin heittelehtimisen valtaan - insuliini teki tekojaan. Onneksi olo normalisoitui vähän kerrassan.
Seuraavana päivänä siirryimme matkakohteeseen ja matkalla käytiin syömässä lounasta. Laadukkaasti valmistetusta hampurilaisesta jäi vaistomaisesti sämpylä syömättä, mutta hyvin maustettuja ranskalaisia tuli syötyä. Majoneesi johon ranskalaisia dippasin maistui taas vähän teolliselta, rypsi- tai rapsiöljyä sisältävältä. Perunasta ei kuitenkaan tullut samanlaista huonoa oloa kuin suklaasta. Tästä innostuneena join vielä jälkiruoaksi munkkikahvit.

Perillä kohteessa menimme illalliselle italialaiseen ravintolaan, jossa hyvinkin ketoiluun sopivien alkupalojen jälkeen söimme kiviarinalla paistettua pizzaa. Viljan reilumman syömisen maistoi jälkeenpäin. Kielen pinnalle jäi epämääräinen maku, jonka tunnistin viljasta johtuvaksi, hieman teollinen ja pistävä maku. Ja seuraavana aamuna aamupalalla vielä pari riisipiirakkaa ja jälkiruokaksi kahvin kanssa munkkia ja mustikkapiirakkaa.

Tuli siis mässäiltyä hiilareita ihan kunnolla. Tai siis syötyä ’tavallista’ ruokaa, kuitenkin laadukkaista raaka-aineista ja hyvissä ravintoloissa.
Mille tämä sitten tuntui ketoadaptoituneessa kehossa?

Ensinnäkin; tuli ylitäysi olo, joka säilyi läpi viikonlopun. Ketoillessa kun tulee syötyä paljon pienempiä annoksia, eikä fyysistä massaa joudu ruoansulatukseen kuin murto-osa hiilaripainotteiseen ruokavalioon verrattuna. Ja tästä johtuen joutuu myös ravaamaan wc:ssä useammin. Lisäksi sunnuntaina olo alkoi tuntua tosi raskaalle ja naamakin oli selvästi turvoksissa. Ja se viljan teollinen maku ei lähtenyt suusta millään.
Näläntunne, joka muuttaa muotoaan täysin ketoillessa, tuli takaisin. Suu kostuu, vatsassa tuntuu nälkä ja jotain tekee mieli syödä. Toisin sanoen insuliini tekee tehtävänsä.

Toinen merkittävä muutos jonka havaitsin liittyi ajatteluun. Tuntui että jonkinlainen sumu oli muuttanut asumaan päähän hiilihydraattien myötä. Ei hyvä.
Täytyy todeta, että tätä ihmiskoetta en jää kaipaamaan. Seuraavalla vapaa-ajan matkalla syön ketogeenisesti ja säilytän kehollisen hyvän olon ja ajattelun kirkkauden.
Jos jostain syystä - esimerkiksi olosuhteiden pakosta joudun jatkossa syömään hiilihydraatteja, en ainakaan aloita sitä suklaalla tai muilla ’nopeilla’ hiilareilla, vaan esimerkiksi perunalla, sen verran kauhea olo suklaasta tuli.

Kun sitten palasimme kotiin sunnuntaina, palasin normaaliin ketoiluun. Illan aikana meni rasvakahvia, liha-kaalipaistosta ja mct-kermaviilirahkaa raakalakritsijauheella. Tänään aamulla vilutti hieman, mikä on merkki pienistä ketoflunssaoireista. Ketoflunssaksi nimetty tila johtuu siitä, kun hiilareiden lihaksiin sitomat nesteet lähtevät liikkeelle, poistaen samalla tarpeelliset mineraalit. Joten aamun rasvakahviin laitoin suolattua voita ja hetken kuluttua vilutus lakkasi.

Nyt olo alkaa olla taas hyvä ja pääkin tuntuu toimivan lähes normaalisti. Oman kokemuksen perusteella voin todeta, että ainakin ketoadaptoituneena kokeilu hiilarimaailmaan tuo hyvin vähän nautintoja. Ja ne vähäiset mitä saa irti, ovat lyhytikäisiä ja kostautuvat lähes välittömästi. Mutta jos paremmasta ei tiedä, on tätä hankala ymmärtää. Itselleni on helppo palata hetkellisen hiilarikokeilun jälkeen takaisin ketoiluun, koska en ole koskaan ollut sokerikoukussa. Mikäli sellaista historiaa on, kannattaa ottaa opiksi kokemuksestani ja jättää kokeilut iltse väliin.

Jos inspirpidut kokeilemaan ketoilua, kannattaa lukea muutkin blogikirjoitukseni täältä, sekä hakea tietoa netistä. Mitään ihmeellistä ja kallista oman olon kokonaisvaltaiseen parantamiseen ei tarvita. Kun perusperiaatteet on sisäistänyt ja sinnikkyys alussa riittää, loppu sujuu kuin itsestään.